Kuten aina webin sisällön kanssa, niin lukijalla on aina vastuu. Kun lukee mitä tahansa ohjeita, neuvoja, how-to -artikkeleita, niin vastuu vain kasvaa. Näin siksi, että kirjoittaja ei useinkaan/koskaan väännä rautalankaa aivan kaikesta. Ei edes silloin kun kyse on aloittelijatasolle suunnatusta tekstistä. Syy on kolmessa: kirjoittaja ei tule ajatelleeksi, ei uskalla pelätessään liian alentuvaa ohjeistusta tai on vain liian laiska.

Kun kirjoittaa ohjeita ja neuvoja, niin yleensä osaa asiansa – tai ainakin pitäisi osata, automaatio tuo ei ole, vaikka lukija niin uskookin. Silloin ei enää osaa asettua vasta-alkajan saappaisiin, eikä tajua kuinka ihmeellisiä ja vieraita itselle totaalisen tutut arkipäiväiset asiat ovat. Joten jos tekee koulutusta työkseen (kuten minä), niin on aika ajoin syytä aloittaa aivan uusi harrastus. Joku sellainen, josta ei tiedä oikeastaan yhtään mitään, ja alkaa etsimään siitä perustietoja. Kun on aikansa hakannut päätä seinään oivaltaessaan, että aloittelijatason tietoa ei ole tai se on tehty kohteliaisuudesta/pakosta vasemmalla kädellä hutaisten (anteeksi vasurit), niin se kannattaa siirtää oppina omalle osaamisalalle. On muuten helpompi sanoa, kuin tehdä.

Pelko alentuvasta suhtautumisesta on aivan realistinen rajoite. Kun pyrkii tekemään mahdollisimman simppeliä tekstiä ensikertalaisille, niin koko ajan takaraivossa kiehertää ajatus, että nyt menee liian lapselliseksi. Jos tätä joku lukee, niin suuttuu kun pidetään mistään mitään tietämättömänä kakarana ja häipyy. Jonka jälkeen teksti vaikeutuu pykälän tai kaksi, koska tarkoituksellista provoa lukuunottamatta ei kukaan halua varta vasten hermostuttaa lukijoitaan. Kun olen pakottanut itseni tekemään omassa ydinosaamisessani, koirien ravitsemuksessa, mielestäni alaluokkatason perusasiaa, niin jakoja tulee eniten. Jaot eivät ole mittari millekään muulle kuin yleisön tarpeelle, ja siksi niitä kannattaa seurata (plus tietysti missä sävyssä jaot lähtevät, mutta nyt eksytään toiselle ydinosaamiselleni web-tuotannossa).

Se, että kokee tekevänsä peruskoulutason juttua, joka kuitenkin aidosti vastaa kysyntään, kertoo enemmän kirjoittajan alentuvassa asenteessa – ja tässä minä olen taatusti syyllinen. On helppo olettaa muiden perusosaamisesta liikoja, kun itse on opiskellut aihetta vuosikymmeniä. Ja serveri/web-tekniikassa tämä näkyy huomattavan selvästi – laaduttomuutena sekä aiheiden puuttumisena.

Joten täällä minun on helppo olla alentumatta, koska olen osaamisen suhteen niin pohjalla.

Minua alkoi yhdessä vaiheessa ihmetyttämään, miksi osa esimerkeistä alkoi risuaidalla (#) ja osa dollarimerkillä ($). Aika pitkään luulin. että kyse oli pelkästä merkintäerosta, tavasta. Kunnes yhdessä sivulauseessa eräässä foorumitekstissä asia selvisi.

Kun esimerkki komennosta alkaa risuaidalla

# .. 

niin ollaan kirjauduttu root-tunnuksella. Käytännön elämässä se tarkoittaa, että ei tarvita sudo komentoa.

Kun esimerkki alkaa dollarilla

$ .. 

niin ollaan kirjauduttu omalla tunnuksella ja minkä tahansa admin/superuser/root-toiminnon suorittamiseen tarvitaan sudo.

Itseasiassa tuon olisi oivaltanut aikaisemminkin, jos olisi hieman kiinnittänyt huomiota PuTTYn komentorivikehoitteeseen…